Teini-ikäisien tyttärien äitinä.



Minulla on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Arki on juuri niin kiireistä, kuin se vain voi olla tässä vaiheessa elämää. Nautin kuitenkin siitä elämän mausta, joka tuntuu tässä hetkessä joka solulla. Tyttäret harrastavat musiikkia ja tanssia, joten arki-illat ovat hyvin ohjelmoituja. Molemmat opiskelevat myös musiikkiluokilla, joten elämämme pyörii hyvin vahvasti musiikin ympärillä. Se onkin tärkeä osa meidän kaikkien elämää.

Teini-ikä on tuonut tietenkin mukanaan myös erilaisen itsenäistymisen vaiheen ja vanhempana löytää itsensä jatkuvasti puntaroimasta eri vaihtoehtoja. Jos tänään päätän näin, mitä se tarkoittaa huomenna? Onko parempi antaa löysää narua riittävästi, että lapsi pääsee kokeilemaan rajojaan? Missä silloin kulkee rajat?

Teini-iästä puhutaan usein hyvin negatiivisesti. Ehkä siksi pelkäsin hirveästi omien tyttärien kasvua teini-ikään. Podin itse vauvakuumetta jo hyvin nuorena ja aina ajattelin, että juuri vauva- ja pikkulapsiaika ovat niitä parhaita aikoja vanhemmuudessa. Ehkä siksi tämä vaihe pääsi yllättämään minut erittäin positiivisesti. Tottakai meilläkin on yhteenottoja ja teinien kapinaa, mutta erityisen tästä elämän vaiheesta tekee se suhde, mikä meillä on tyttärien kanssa. Olen aina itse puhunut asioista hyvin avoimesti tyttöjen kanssa ja olen saanut kokea, miten tytöt ovat pystyneet puhumaan asioista avoimesti myös kanssani. Tottakai on myös sellaisia asioita, joista puhutaan vain parhaan kaverin kanssa, mutta moni asia, joka nuoren mieltä painaa tai muuten pohdituttaa, on päässyt yhteisen keskustelun aiheeksi ja sen käsittely on ollut sitä kautta helpompaa.

Arvostan suuresti sitä, että saan olla lähellä seuraamassa näiden ihanien tyttöjen kasvua naiseksi ja tukea heitä silloin, kun he tukea tarvitsevat, antaa rajat, silloin kun itse niitä ei tunnista, rakastaa ehdoitta.

-kartsi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisellisuus lähtee alusvaatteista.

Kuntoilun uudet tuulet

Muistoja New Yorkista.