torstai 30. lokakuuta 2014

Taito nauttia arkisista juhlahetkistä.

Työn vaihtaminen toi mukanaan monta uutta asiaa arkeeni. Yksi aivan mahtavimmista puolista, etenkin näin vuoden pimeintä aikaa elettäessä, on mahdollisuus nauttia aurinkoisesta lenkkisäästä keskellä arkipäivää. Päivystysvuoroon päätyttyä ilman töihinlähtöä, tähän tarjoutui tilaisuus. Monta kertaa toimistotyötä tehdessäni en nähnyt aurinkoa koko päivän aikana. Pimeällä lähdin töihin ja pimeällä tulin kotiin. Kun vielä sitten sattui viikonlopulle kurja keli, harmitti tosi lujaa. Nyt koenkin osaavani nauttia näistä yksinkertaisista asioista enemmän ehkä juuri siksi, että siihen ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta. Monen muunkin asian kanssa elämässä on vähän samoin, yksinkertaisien asioiden merkityksen tajuaa parhaiten, kun siihen ei ole mahdollisuutta. Alla muutama kuva tämän päivän "lenkkipolun" varrelta.





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kunnon sukellus lentoemon arkeen Kanarialla.

Maanantaina koitti eka varsinainen työpäivä lennolla. Herätys 4:00, tosin heräsin automaattisesti 3:58 jo ennen kellon vaatimusta, suihkuun ja aamutoimet. Hiukset kiinni, uniformu päälle, aamupala nassuun ja menoksi. Bussilla 5:30 kentälle, 6:00 crewroomissa tarpeellisien asiakirjojen keräilyä kollegojen kanssa ja valmistautuminen 6:30 alkavaan briiffaukseen. 6:30 saksalainen miehistö saapuu = kapteeni, perämies ja purseri, briefing alkaa.

Välittömästi rento tunnelma, käydään läpi esittelyt ja vähän small talkia ja sitten päivän aiheisiin: matkustajamäärät, onko joitain erityisiä huomioitavia asioita, turvallisuusnäkökohdat, positiot ja palvelun kulku. 6:40 ohjaamon briiffi: lentosää, -aika ja turvallisuusasiat. Siirtyminen turvatarkastuksen läpi koneelle, lähtövalmistelut, checkit ja matkustajien boardaus. Lähtö 8:00

Ilmassa tahti on kiireinen matkustamon puolella, vaikka matkustajat ovatkin rentoja ja hyväntuulisia. Juomatarjoilu, ruokatarjoilu, roskien keräys, tax free -myynti, lisää juomatarjoilua, ennakkotilauksen keräys, hups laskeutumiseen on puolituntia aikaa, oma breikki pitämättä, tässä vaiheessa töitä tehty seitsemän tuntia sisältäen lentoaika viisi ja puoli tuntia. Ehdimme syödä juuri ennen laskeutumisvalmisteluiden alkua ja sitten olemmekin jo Arrecifessä Lanzarotella kuuden tunnin lennon jälkeen. Matkustajat poistuvat koneesta ja suoritamme miehistön vaihdon. Tutut suomalaiset kollegat ottavat koneen haltuun ja me suuntaamme eteenpäin.

Luvassa on vielä 50 minuuttia kestävä jatkolento Teneriffalle, josta seuraavana päivänä paluu lomalta palaavien suomalaisten kanssa. Huomaan Teneriffalla, että puhelimeni ei käynnisty, yritän ladata sen, mutta puhelin pysyy mykkänä. Outo tunne olla maailman tavoittamattomissa, onneksi miehistöpuhelimella saan laitettua viestin kotiin miehelleni, tieto että on jokin keino saada yhteys on aika helpottava.

Teneriffalla miehistöhotelli on todellinen helmi. Jardin Tropical on todella korkeatasoinen hotelli ja kaikki toimii moitteettomasti. Kuvat lainattu hotellin esittelysivuilta, koska olin jättänyt kuvaamisen kännykän varaan, ei onnistunut.







Illalla käymme syömässä ulkona kollegojen kanssa, mutta sänky kutsuu aikaista lintua jo yhdeksän aikoihin, joten lyhyeksi jää tutustuminen paikan päällä. Aamulla onkin aikaa käydä lenkillä, uimassa ja ottaa vähän aurinkoakin ennen siirtymistä paluulennolle. Sama suomalainen miehistö kuin edellisenä päivänä, mutta uusi saksalainen miehistö. Purseri onkin tuttu kurssin turvallisuus osiosta ja oli todella mukava vaihtaa kuulumisia. Kapteenin ja perämiehen tapaan ensimmäisen kerran. Jälleen mukava porukka koossa. Briiffauksen hoidamme matkalla kentälle.

Paluulento on hieman lungimpi okuin menolento, mutta kyllä siinäkin töitä riittää. Ehdimme kuitenkin syödä itsekin jo noin lennon puolivälissä, mikä sekin noin kuusi tuntia aamupalan jälkeen. Kotiin päästyä jaloissa tuntuu ja väsymys voittaa nälän. Kahden työpäivän jälkeen paino on pudonnut kaksi kiloa 😃





lauantai 25. lokakuuta 2014

Yöpukupäivystäjä

Tänä aamuna heräsin klo 4 ekaan päivystysvuorooni. Laitoin hiukset töihinlähtökuntoon ja keitin kupin teetä, jonka join tunnelmallisesti kynttilän valossa. Laukku on pakattu jo illalla valmiiksi ja työasukin on odottamassa silitettynä. Mietin, että jotain ajanvietettä olisi hyvä keksiä. Keitin mansikka-mustaherukkakiisseliä perheelle aamupuurolle valmiiksi jäähtymään.



Nyt onkin mukava käpertyä yöpukusillaan sohvannurkkaan ja ottaa esiin käsityöt. Näille ei ole ollut vähään aikaan mahdollisuutta, nyt on. Jos lähtö tulee, tästä on helppo irroittautua ja jos ei tule, aika kuluu mukavasti.

Miten sinä viettäisit päivystysvuoroa?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Irti stressistä.

Olen muutamaan otteeseen täällä blogissakin maininnut tästä melko suuresta muutoksesta elämässäni. Työn osuus elämässämme on useimmiten ajallisesti aika merkittävä. Valveillaoloajasta yli puolet menee työn, työmatkojen ja töihin valmistautumisen merkeissä. Mä kyllästyin istumiseen. Istuin töissä, istuin autossa ja istuin usein myös kotona läppäri sylissä. Kyllästyin myös stressiin, jota työ toi mukanaan. Kyllästyin siihen ihmiseen, jonka stressi minusta teki. Kiire, työpaineet ja vastuu söi paljon parhaimpia puoliani, eniten siitä kärsi kaikkein läheisimmät ihmiset ja minä itse.

Vasta kun vedin itseni riittävän uuvuksiin vuosikausien rumbaa pyörittäen ymmärsin, että asioiden on muututtava. Olin jo yrittänyt monta hienovaraisempaan kikkaa kuten liikuntaa, ruokavaliomuutosta, uutta asennoitumista jne. "Pohjalla" päätin, että nyt se muutos on tehtävä ja hetken aikaa mietin eri vaihtoehtoja, selkeää oli kuitenkin se, että muutoksen olisi tapahduttava työrintamalla ja työn olisi oltava tehtävissä selkeän työajan puitteissa. Vanha haaveeni lentoemännän ammatista nousi pintaan. Tiesin, että ajat eivät ole lentoliikennetoiminnassa parhaat, vaikka matkailu lisääntyy koko ajan. Mietinkin, että alalle siirtyminen ei välttämättä ole mitenkään helppo juttu. Aloinkin katsomaan mahdollisia avoimia työpaikkoja ja yllätyksekseni huomasin avoinna olevan haun syksyn koulutuksiin. Enempää asioita enää pohtimatta laitoin paperit sisään. Jo parin päivän kuluttua sainkin kutsun haastatteluun ja loppu kaikkine vaiheineen meni yhtä jouhevasti. Hakuprosessi käynnistyi kesäkuussa ja syyskuussa alkoi koulutus. Siinä välissä ehdin lomailla, matkustella ja sanoa itseni irti vakituisesta työsuhteestani markkinointialalla.

Tietenkään en tiennyt vielä kaikkea, mitä muutos toisi tullessaan, mutta sen tiesin, että tämä työ ei seuraisi mukanani kotiin työpäivän jälkeen. Muutaman kerran kuusi ja puoli viikkoa kestäneen kurssin aikana tuntui tämä downshiftaaminen vielä aika kaukaiselta, mutta silti päämäärä pysyi kirkkaasti näkyvissä ja jaksoin puristaa intensiivisen kurssin loppuun asti hymyssä suin vaikka välillä väsyttikin aika paljon. Päivät kurssilla ja illalla pänttäämistä.

Nyt on kurssi, harjoituslennot ja tentit ohi, aika aloittaa työt. Mun roster, eli työvuorolista alkoi mukavasti parilla vapaapäivällä ja olo on ihana. Parinkin päivän lepo on antanut uudenlaisen vireystilan ja innon aloittaa työt. Huomenna aamulla neljältä alkaa eka päivystysvuoroni. Illalla jo täytyy valmistautua seuraavaan päivään: laukku on pakattu valmiiksi ja päivystysvuoron alkaessa aamulla kello neljä on oltava tarpeen tullen valmiina lähtemään töihin. Meidän operaatiossa helpottaa se, että matkakohteena on ainoastaan Kanarian saaret: Lanzarote, Teneriffa ja Gran Canaria. Lennot lähtevät aamulla kahdeksan aikaan, joten lentojen lähdettyä voi heittää vapaalle. Yhtä lailla voi tulla lähtö ja sitten meneekin moni suunnitelma uusiksi myös seuraavien työpäivien osalta.

Perheeltä tämä uusi työ vaatii myös uudenlaista asennoitumista. Työvuorolistassani on 13 työpäivää, jotka olen joko lennolla tai kohteessa, yhdeksän päivystysvuorossa (á 5 h) ja kahdeksan vapaapäivää, joista suuri osa keskellä viikkoa. Vapaa-aikaa on lopulta enemmän kuin keskimäärin työssäkäyvillä, mutta niiden sijoittelu ei osu aina viikonloppuun, jolloin muu perhe on vapaalla. Stressittömämmän arjen ansiosta kotiaskareet ovat sujuneet hyvissä fiiliksissä ja se on pieni lisä, josta myös perhe nauttii, kun äiti ei hermoile joka perjantaisen siivouspäivänä takia.

Paljon on vielä nähtävää, mutta ainakin toistaiseksi uskon, että tämä muutos on saanut aikaan, sen mitä toivoinkin, stressittömämmän arjen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Otan syysaskareet kuntoilun kannalta.



Joskus on vaikea motivoitua näihin omakotitaloasujan pakollisiin askareisiin. Hommat saa kuitenkin vauhtia, kun saa itsensä motivoitua toimimaan. Haravointi sujuu paljon jouhevammin, kun ajattelee, että sillä korvaa helposti yhden kuntosaliharjoittelun. Toinen epämieluinen juttu on siivota pihakalusteet talvisäilöön, mutta kun hommaan ryhtyy, niin sen hoitaa noin puolessa tunnissa, ei ihan kauhean suuri rasti.

Nyt kun noi hommat on hoidettu alta pois, onkin kiva alkaa valmistella kausivalaistusta. Kutsun niitä sillä nimellä, koska kaipaan lisävaloa lokakuun lopulta ainakin tammikuun lopulle, joten jouluvalot tuntuisi vähän turhan rajoittavalta. Useimmiten laitankin ensin valoja ulos lokakuun lopulla ja lisään niitä sitten marras-joulukuussa myös talon sisälle. Huomenna mulla on vapaapäivä, joten ajattelin otta valaistusoperaation työn alle.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Viimeiset harjoitukset Saksassa - tiukkaa settiä.

Torstai 16.10.
3:00 herätys
4:43 taksi noutaa
5:20 check-in Helsinki-Vantaalla
6:20 take-off kohti Frankfurtia, jossa vaihto Hannoveriin menevään koneeseen
10:40 Hannoverissa
11:00 Checkautuminen hotelliin Maritim Airport
11:45 taksi noutaa
12:00 CISM-luento
14:00 takaisin hotelliin

Saimme kuulla, että iltapäivän aikataulut meni uusiksi. Meillä piti olla luennon jälkeen lentokonevisiitti, mutta pääsisimmekin koneelle vasta 23:00-4:00.

14:30 lounas
16:00 päikkärit
18:30 herätys
20:00 uimaan -> valmistautuminen lentokonevisiitille.
23:00 taksi noutaa, vieläkään ei päästä koneeseen, joten vähän venailua ja samalla tutustuttiin Call-Centeriin ja Crew Contactiin.
24:00 vihdoin päästään koneeseen, harjoitellaan Security checkien teko ja hätäuloskäyntien käyttöä.
4:00 harjoitukset päättyy ja päästään hotelliin nukkumaan.

Perjantai 17.10.
9:30 herätys ja aamupalalle
10:30 yritän saada vielä vähän nukuttua, mutta turhaan
12:45 taksi noutaa
13:00 Dinghy-training: harjoitellaan uima-altaassa toinen toisensa pelastamista, lautalle nousua, hyppy 3 metrin korkeudelta veteen pelastusliiveissä, hain pelottelu -metodien harjoittelua (onnistuttiin pelästyttämänä vain uimakoulussa olleet lapset).
15:00 kyyti koulutuskeskukseen, jossa käytännönkokeet, tulipalon sammutusharjoitukset ja hätätilanne simulaatiot.


19:00 kurssi läpäisty.
19:30 syömään.
23:00 nukkumaan

Lauantai 18.10.
8:00 herätys ja valmistautuminen harjoituslennolle


11:10 lennon briiffaus ja siirtyminen turvatarkastuksen kautta koneeseen, turvallisuustarkastukset koneessa
11:40 matkustajien boardaus
12:00 poistetaan ylimääräinen laukku ruumasta, matkustaja ei saapunut lennolle.
12:20 take-off
14:30 laskeutuminen Corfulle, turvallisuustarkastukset koneessa
15:10 matkustajien boardaus
15:30 take-off
17:40 laskeutuminen Baseliin, osa matkustajista jää pois ja 9 uutta matkustajaa
18:30 take-off
19:10 laskeutuminen Stuttgartiin, saan miehistöltä lahjan muistoksi ekasta lennostani
19:30 taksikuljetus hotellille yhdessä kapteenin, perämiehen ja purserin kanssa.
20:00 check-in Maritim Stuttgart hotelliin
20:30 syömään intialaiseen
22:30 takaisin hotellille, tapaan omalta harjoituslennoltaaan saapuvan kollegan, käydään läpi päivän kokemukset
24:00 nukkumaan

Sunnuntai 19.10.
7:00 herätys, valmistautuminen kotiinlähtöön
8:30 taksikuljetus kentälle
9:00 check-in
10:00 take-off
11:30 laskeutuminen Kööpenhaminaan
11:50 boarding
12:10 take-off
14:45 laskeutuminen Helsinkiin








perjantai 10. lokakuuta 2014

Kurssin loppu häämöttää jo.

Tiesin jo etukäteen, että kurssiaikataulu on tiukka, mutta kyllä opiskeltavien asioiden määrä on silti yllättänyt. Blogin puolellakin on ollut siksi hiljaista, kun aika on mennyt opintoihin keskittymiseen. Tähän mennessä kaikki on kohdallani mennyt hyvin ja kaikista tenteistä on päästy kerralla läpi itseasiassa ihan hyvin tuloksin. Kurssia on vielä reilu viikko jäljellä, mikä pitää sisällään Security ja Dangerous goods -kurssit sekä Safety and Emergency -käytännön testit (teoria osuus oli tällä viikolla), jonka jälkeen on vielä harjoituslennot sekä kertauspäivä. Käytännön testit ja harjoituslennot on Saksassa, jonne koko ryhmämme suuntaa ensi viikon torstaina. Lennot lähtevät eri puolilta Saksaa ja itselläni reittiin kuuluu Hannover - Corfu - Bazel - Stuttgart, ihan jännää.

Työasuuni tehdään ompelimossa vielä pieniä muokkauksia, mutta kenkäosaston olen saanut vihdoin päivitettyä. Aiemminhan hankin jo jalkaan hyvin istuvat Gaborin avokkaat matkustamotyöskentelyä varten, korkeampikorkoiset Eccot ovat matkustajien vastaanottoa varten ja talven varalle Suomen päähän hommasin myös työnantajan määrityksiä vastaavat saapikkaat Kookengästä.




tiistai 16. syyskuuta 2014

Työasuissa on mistä valita.

Tänään meillä oli tulevien työasujen sovitus ja olihan siinä urakkaa soviteltavaksi. Tilat olivat sen verran ahtaat, että kuvia en saanut vielä otettua, mutta firman promokuvista näkee, millaisista vaatteista on kyse. Asukokonaisuuteen kuuluu todella monta eri osaa, joista saa hyvin yhdisteltyä mieleisensä asukokonaisuuden.

Tällainen setti on tulossa:
1 ulkotakki irroitettavalla sisävuorella
1 jakku
2 mekkoa
2 hametta
1 housut
2 liiviä
1 slipover
3 neuletakkia
5 kauluspaitaa
2 vyötä
1 hansikkaat
2 huivia + 1 talvikaulaliina
1 käsilaukku

Valittavana oli vielä pooloneule, jonka jätin tilaamatta, kun ei tuntunut itselleni mieluiselta ja jäisi varmasti pitämättä. Housuja, hameita ja mekkoja sai valita yhteensä 5 kappaletta ja valitsin itselleni uskoakseni käytön kannalta mieluisimmalla jakaumalla.

Aiemmin kirjoitin kenkävalinnoista ja kävinkin tänään hakemassa ekat työkengät. Eccon kengät ei matalalla kannalla olleetkaan minulle sopivat, 40 oli liian pieni ja 41 hölskyi. Päädyin siis ostamaan nämä Gaborin 4,5 cm koroilla varustetut avokkaat. Talvisaappaat ovat vielä hakusessa. Aika suuri haaste, kun kengissä ei saa olla koristeita.


Nämä Gaborin avokkaat palvelevat kohta ilmoissa.


Tässä mallistokuva tulevista työasuista.




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Työpäivä jalkojen päällä korkokengissä - oikeanlaiset jalkineet pelastaa päivän.

Olen jo valmiiksi miettinyt muutamia vahtoehtoja työjalkineiksi, vaikka kaikkia uniformun vaatimuksia mulla ei vielä olekaan tiedossa. Pitkä työpäivä jalkojen päällä voi olla aika rankka, mutta hyvät jalkineet on yksi tärkeä lähtökohta, joka helpottaa asiaa. Markkinointialalla tuli usein tehtyä messuviikonloppuina10 h päivässä ja yksi tärkeä seikka oli kenkien vaihtaminen työpäivän aikana, se auttoi jalkoja jaksamaan paremmin. Vaikka kaikissa kengissä oli korko, pieni muutos jalan asennossa auttoi asiaa.

Löysin pari vuotta sitten Eccon jalkineet, joita olin aina pitänyt hieman mummokenkinä. Olen vuosikausia käyttänyt pääsääntöisesti korkeakorkoisia kenkiä, mutta useimmiten sen suuremmalti kiinnittämättä huomiota käyttömukavuuteen. Tuolloin päätin kuitenkin pari asiaa: 1) en osta enää muuta kuin nahkakenkiä 2) en osta halpis rönttösiä. Silloin ekan kerran avasin silmäni Eccon uudelle muotoilulle.


Nämä viime talvena ostamani nilkkurit tuo korkeat korot uudelle tasolle. Muotoilu on naisellinen ja erittäin käyttökelpoinen sekä housujen että hameen/mekon kanssa. Tämän Sculpture-lestin erinomaisuus on vailla vertaa. Onneksi tällä lestillä tehdään useita eri malleja. Sculpture-sarjan kengissä on kävelyn aiheuttamaa iskua vaimentava pohjarakenne. Se vähentää huomattavasti jalkoihin kohdistuvaa rasitusta.


Niinpä ostin seuraavaksi nämä avokkaat Sculpture 75 -mallissa.


Lentokoneessa työskentelyä varten olen ajatellut hankkia  nämä Sculture 45 -malliset jalkineet, joissa korko on matalampi, mutta sama kävelyä vaimentava ominaisuus, kuin muissakin. Uskoisin, että näillä jalat jaksaa vieläkin paremmin.


Talveksi olen ajatellut nilkkureiden lisäksi hankkivani nämä saapikkaat, joilla on hyvä liikkua kentälle uniformussa työvuoroon.

Mitä mieltä olette jalkineista? Värin on tosiaan oltava musta työasun kanssa käytettäessä, mutta muutoin näitä malleja on saatavilla myös muissa upeissa syksyn väreissä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sukellus lyhenteiden luvattuun maahan.

Ilmailuala on lyhenteiden luvattu maa, sen on jo parin päivän jälkeen saanut todella huomata. Jokaiseen tehtävään on ennalta määritelty prosessi ja kaikille prosesseille on omat nimityksensä lyhenteineen ja prosessien vaiheissa lyhenteitä pulpahtaa esiin kymmenittäin lisää. Ne on selkeitä ja järkeenkäypiä ja helpottavat arkea, kun ne on sisäistetty.

Työtahti opiskelupäivissä on hurja ja illallakin saa jatkaa päivän oppeja kerraten. Jokaisen aiheen jälkeen on heti perään tentti (1-2/viikko). Mehut tämä vie jo näin alussa, mutta kivaa on, kun kouluttajat ovat taitavia ja asiastaan innostuneita.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Hei me lennetään kohta!

Tänään alkoi lentoemäntäkoulutuksen 6,5 viikkoa kestävä tiukka putki. Ensimmäisen viikon opettajat ovat ruotsalaisia kollegoja, joilla kokemusta on vuosikymmenien ajalta. Uskoisin, että ilmailualalla on koettu monenlaisia muutoksia tuona aikana. Merkittävintä oli huomata, että edelleen vuosikymmenien jälkeenkin he ovat aivan yhtä innoissaan ammatistaan, kuin me opiskelijatkin.

Koulutus on englanniksi ja vaikka kielen kanssa muuten ei olekaan itselläni suurempia haasteita, tuli alan terminologiassa yleisesti käytettäviä lyhenteitä jo ekana päivänä kymmeniä ja varmasti kurssin aikana määrä vielä moninkertaistuu. Ekassa päivässä oli ihan mielettömän hyvä fiilis ja kurssikaverit oli ihan huipputyyppejä. Näiden leidien kanssa sitä tullaan myös työskentelemään jatkossa, joten tosi hieno homma huomata jo nyt, että ryhmässä on hyvä henki ja homma toimii.

Just love it.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Löytöjä Design marketista.

Päätin lähteä katsastamaan tänään Design Marketin tarjonnan Kaapelitehtaalle eikä kyllä tarvinnut pettyä. Väkeä oli paikalla tungokseksi asti, mutta minua se ei haitannut, kun keskittyi vaan omiin touhuihin.



Löysin olohuoneeseen tämän Havuun pöydän harmaana, josta laitan lisää kuvia, kun toimitus tulee kotiin. Tutustu Havuun tuotteisiin ja toteutuksiin tästä.


Tämä ihana Lillen Malin-toppi löytyi ihan sattumalta ja ihastuin siihen niin kovasti, että mukaan lähti, vaikka en vaatteita sinne ensisijaisesti lähtenytkään hakemaan. Samalla mallilla on toteutettu myös Melissa-mekko ja minulla oli vaikeus valita näiden välillä, mutta päädyin tällä kertaa valitsemaan topin. Lillen kokoelmaan pääset tutustuman tästä.


Pahoittelen kännykkäkuvien heikkoa laatua.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Repsahduksiin lääkettä ruokapäiväkirjasta.

Itselläni on paha tapa repsahtaa terveellisestä ruokavaliosta flunssan, loman, illanvieton tai muun poikkeavan tilanteen vuoksi. Parasta olisi palata ruotuun heti, mutta itsellä on tapana lannistua repsahduksen jälkeen ja ryhtiliike jää tekemättä. Tämä onkin aiheuttanut painon kanssa jojoilua melkolailla. Nyt olen jälleen päättänyt tehdä ruokaremontin ja toiveena olisi löytää ruokavalio, jonka kanssa voisin elää lopun elämää sopivan terveellisesti, mutta silti sallia pieniä herkkuhetkiä ilman totaalista repsahdusta.

Tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion apuna on ainakin aluksi hyvä käyttää ruokapäiväkirjaa ja itselleni oiva sellainen on löytynyt kiloklubi.fi -sivustolta. Sivustolle saat luotua oman profiilin, johon tallennat tämänhetkiset tietosi ja tavoitteesi. Profiiliisi tallennat päivän ruokailut ja liikuntatiedot. Se laskee automaattisesti käytetyt kalorit käytetyistä ruoka-aineista ja ilmoittaa päivän energiatarpeesi ja samalla antaa ohjeita oikeaan ruuokavalioon. Historiatiedot tallentuvat profiiliin ja edistymisen seuranta on jopa koukuttavaa. Suosittelen.


perjantai 5. syyskuuta 2014

Miten ikävästä tehtävästä saadaan miellyttävä tai edes siedettävä?

Rakastan siistiä kotia, vihaan siivouspäiviä - hankala yhtälö. Meillä on aika iso koti noin 180 m2 kolmessa kerroksessa. Elämisen kannalta oikein toimiva koti, mutta ai että siivouspäivänä miettii, riittäisikö muutama neliö vähemmän. Löydän usein siivouspäivinä itsestäni ärripurrin ja hermostun ihan typeristä asioista välttelen myös usein sitä operaation aloittamista. Varmaan aika tuttu juttu monelle. Huomattavasti siedettävämpi tästä kurjasta toimenpiteestä tulee, kun laitan päälle lempimusiikkiani ja annan sen pauhata stereot täysillä samalla kun siivoilen. Huomaan usein, että se aloittaminen oli kaikkein tuskallisin vaihe, kun draivin saa päälle, loppu menee omalla painollaan. Ja ah sitä ihanaa tunnetta kun koti on siivottu, voi istahtaa vaikka sohvalle lukemaan ja rauhoittua nauttimaan ihanan siististä kodista vaikkapa kynttilänvalossa.

Onko teillä muita hyviä keinoja vähemmän kivojen asioiden muuttamisesta hieman miellyttävämmiksi?


Elämää et voi suunnitella valmiiksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää olla tavoitteita, joita kohden pyrkiä. Itselleni tavoitteet ovat mahdollistaneet monen unelman toteutumisen. Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella valmiiksi, sillä emme tiedä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa. Silti ei ole syytä pelätä pahinta vaan toivoa parasta. Näihin ajatuksiin minut on saatellut tällä viikolla kolme eri elämänkohtaloa, joista kerron lyhyesti.


Omassa elämässäni on ollut takana aika rankka kesä työuupumuksesta johtuen, siitä olenkin jo kirjoittanut aiemmin tässä blogissa. Nyt olen kuitenkin hyvää vauhtia toipumassa ja suuntaan kohti uutta ammattia ja elämä todellakin on toivoa täynnä. Viimeisen viikon vapaaherrattarena aioin käyttää kivoihin pikku projekteihin täällä kotona, jotka ovat odottaneet parempaa aikaa. Yhden näistä pikkuproggiksista sainkin tehtyä. Tiistaina mieheni loukkasi selkänsä töissä ja aika moni lyhyentähtäimen suunnitelma meni uusiksi. Löysin itseni taksikuskin, omaishoitajan ja kokin roolista, miehen liikuntakyky kun on kovasti heikentynyt. Myös viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi. Tärkeintä tässä tilanteessa on saada mies kuntoon ja omat pikkuprojektit saivat odottaa toista hetkeä. En usko, että suunnitelmani valuvat kokonaan hukkaan ja vielä niille löytyy aikaa.

Toinen tarina on nuoren ystäväni. Tuo vajaa kolmekymppinen nainen on suunnitellut elämää pitkälle etukäteen. Kaikki on aikataulutettu valmiiksi: koulutus, asunnonosto, naimisiinmeno, vauvan hankinta jne. Hänen suunnitelmiaan kuunnellessa tulee itselle välillä hirveä olo, kun ajatuksiin hiipi pelko, mitä jos kaikki ei menekään niin kuin olet suunnitellut. En haluaisi ajatella näin ja toki häntä kannustan elämässä eteenpäin omien tavoitteidensa kanssa, mutta jotenkin "kaikki mulle heti" -asenne on vähän pelottava. Toivotaan parasta. Olen kuitenkin seurannut hyvin läheltä tilanteita, kun kaikki ei menekään niin, kun raskaus toisensa jälkeen menee kesken, kun ei tule raskaaksi ollenkaan tai kun se vuosisadan rakkaustarina särkyy.

Kolmas tarina kertoo pariskunnasta, joka on tehnyt sen kaiken. Lapset, talonrakennus, työura, kaikki niinkuin on suunniteltu etukäteen. Kiireinen elämä välillä hammasta purren, jotta sitten eläkkeellä voi matkustaa ja nauttia yhteisestä elämästä. Puolitoistavuotta sitten vaimo sairastui syöpään ja tällä viikolla todettiin että raskaita hoitoja ei kannata enää jatkaa, sairaus ei ole enää parannettavissa.

Näiden tarinoiden kautta haluan muistuttaa tässä ja nyt elämisen merkityksestä. Meillä täytyy olla unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, mutta ei saa unohtaa nauttia elämästä juuri nyt. Jokainen hetki kanssa rakkaiden on merkityksellinen. Rakenna huomista, mutta älä unohda nauttia nyt.


torstai 4. syyskuuta 2014

Nyt alkoi pänttääminen uuteen ammattiin.

Cabin crew -koulutus alkaa varsinaisesti maanantaina ja olen todella innoissani. Tällä viikolla saatiin jo kurssiaikataulut ja melko tiukkaa tahtia näyttää olevan. Tehtävämme oli myös toimittaa etukäteen mitat työasua varten ja aloittaa ammattisanaston pänttäys. Ammattisanastossa on paljon ennestään tuttuja tai hyvin loogisia termejä. Muutamia melko hupaisiakin termejä mukana, kuten DEAD-HEAD-CREW. Suurin haaste on mielestäni lentokenttälyhenteiden opettelu, niitä kun on aika paljon eikä kaikki lyhenteet ole pääteltävissä kaupunkien englanninkielisistä nimistä. Intoa puhkuen uutta oppimaan!




tiistai 2. syyskuuta 2014

Rästityöt pois päiväjärjestyksestä viimeisellä lomaviikolla.

Mulla on ollut monta hommaa odottamassa "sitten joskus kun on aikaa" -hetkeä. Lupasin toukokuussa hoitavani tämän kesän aikana yläkerran parvekkeen lautojen käsittelyn. Mieheni hoiti toukokuussa alakerran terassin ja pation osuuden ja mun hommat jäi odottamaan. Eilen pesin terassin valmiiksi ja tänään sain hoidettua itse sutimisen. Kyllähän siitä ihan kelvollista jälkeä syntyi. Tuohan on loppupeleissä aika nopeaa hommaa, mutta se ryhtyminen on suurin haaste. Kaipa tämä vielä luetaan tämän suven hommiksi vaikka syyskuun puolelle livahtikin. Tuntuu silti hyvältä saada listalta pois edes yksi juttu, monta jää vielä jäljelle.





maanantai 1. syyskuuta 2014

Aurinkoa Juan Les Pinsin, Nizzan ja Monacon maisemissa.

Toiseksiviimeinen lomaviikko sujui nautinnollisissa merkeissä Ranskan Rivieralla Juan Les Pinsin, Nizzan ja Monacon maisemia ihastellen. Toki hieman shoppailua ja auringonottoa mahtui mukaan myös, mutta pääpaino oli maisemien ihastelussa.

Katukuvassa itselläni pisti silmään alusvaateliikkeiden runsas määrä. Ehkä se tuntuu siltä vain suomalaiselle Sloggi-tarjontaan tottuneelle ja ihania alusvaateliikkeitä Suomeen lisää kaipaavalle. Materiaalit sekä yöasuissa että alusvaatteissa oli todella miellyttäviä eikä hinnatkaan olleet päätähuimaavia. Pakkohan sitä oli muutamat ihanat yöasut kotiuttaa ja lisääkin olisin halunnut, mutta koska merkkien kestävyys ei ollut tiedossa, päätin jättää osan seuraavaan kertaan, mikäli nämä käytössä hyväksi havaitaan.


Nizzan upea ranta.


Antibesin vanhan kaupungin niemi.


Monte Carlon satama.


Monte Carlo.


Kalakauppa Juan Les Pinsissä.


Hedelmä- javihanneskauppa Juan Les Pinsissä.


Juan Les Pinsin ranta.


Monacon tiivistä rakennustyyliä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Matkavalmisteluja Juan Les Pinsiin Ranskan rivieralle.

Minulla on vielä pari viikkoa aikaa ennen koulutuksen alkamista, joten toiseksi viimeistä lomaviikkoa lähden viettämään Ranskan Rivieralle Juan Les Pinsiin. Siellä minua odottavat auringon ja rantojen lisäksi rakas kummityttöni perheineen. Tänään tarkoituksena on kipaista kaupasta vielä toivetuliaiset, jotka ovat mielestäni melko odottamattomia. Ei pyytänyt suomalaisperhe salmiakkia tai ruisleipää, vaan hammastahnaa ja xylitol-pastilleja. Mukanani vien myös 40 kg heidän muuttokuormaa. Kaikki ei mahtunut heidän mukaansa elokuun alussa, joten tarjouduin ne tuomaan tullessani. Täytyy vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin.

Nyt lähden ostoksille. Tältä näyttää lomasää.



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Valoa tunnelin päässä.


Blogissa on vaihteeksi vallinnut pitkä hiljaiselo. Olen aina ollut kova tekemään töitä, mutta tänä vuonna tahti kiihtyi kiihtymistään, kunnes tuli seinä vastaan - paloin loppuun. Kielsin totuuden itseltäni pitkään, uskottelin jaksavani vielä vähän ja kohta helpottaa. Lähimmäiseni varoittelivat jo pitkään tilanteesta, mutta en suostunut uskomaan. Olen ollut poissa työstä kesäkuun alkupuolelta lähtien keräten voimia. Vasta nyt alan olla takaisin oma energinen itseni. Nyt haasteena onkin oppia tuntemaan omat rajansa ja pitämään järki kädessä.

Loppuunpalaminen ajoi minut ajattelemaan elämääni uudella tavalla ja koin, että on tehtävä suuria muutoksia. Työnarkomaanina en osannut hellittää otetta hetkeksikään ja istuinkin usein yömyöhään läppäri sylissä töitä tehden. Ensimmäisenä aamulla tarkastin sähköpostit kännykästä, samoin viimeisenä illalla. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Päätin, että tilalle on löydyttävä ihan jotain muuta, koska en tässä tilanteessa uskonut itse kykeneväni rajaamaan rakastamaani työhön käytettyä aikaa.

Jonkin aikaa asiaa mietittyäni minulle valkeni muutama kriteeri:
1) työn täytyy olla sellainen, jota ei voi tuoda kotiin
2) työllä pitää olla selkeät työajat
3) itseni tuntien, työn pitää olla sellainen, josta olen kiinnostunut.

Mietin asiaa muutaman pöivän aivan sairasloman alkuviikkoina, yhtäkkiä mieleeni nousi nuoruusvuosien haaveammatti, lentoemäntä. Aluksi tämä ajatus hämmästytti itseänikin, mutta hetken asiaa tuumittuani aloin kiinnostua ajatuksesta ja aloin etsiä tietoa käynnissä olevista rekrytoinneista. Airprolla haku oli juuri käynnistetty ja päätin laittaa hakemuksen. Yrittänyttä ei laiteta. Jo parin päivän kukuttua sain kutsun haastatteluun. Ja kesäkuun loppuun mennessä sain kuulla tulleeni valituksi myös toiselle kierrokselle heinäkuun lopulla pidettäviin Tuifly Germanyn haastatteluihin. Jo seuraavana päivänä sain kuulla tulleeni valituksi 9.8. alkavalle cabin crew -kurssille.

Niinpä olen nyt siis irtisanoutunut tehtävästäni markkinointialalla suuren autotaloketjun johtoryhmästä ja aion ottaa suunnan aivan uudella alalla. Tavoitteena on saada tasapaino elämään. En vielä tiedä, miten hyvin muutos sopii minulle, mutta olen järjettömän iloinen tästä tilaisuudesta. Aika näyttää, mitä nämä valinnat tuovat tullessaan. Tiedän, että lentoemännän työssä on omat raskaat puolensa, mutta uskon niiden olevan hyvin erilaisia niihin paineisiin nähden, joita olen aiemmin kantanut. Taivaan isältä rukoilen viisautta ja voimia joka päivä.