maanantai 25. elokuuta 2014

Matkavalmisteluja Juan Les Pinsiin Ranskan rivieralle.

Minulla on vielä pari viikkoa aikaa ennen koulutuksen alkamista, joten toiseksi viimeistä lomaviikkoa lähden viettämään Ranskan Rivieralle Juan Les Pinsiin. Siellä minua odottavat auringon ja rantojen lisäksi rakas kummityttöni perheineen. Tänään tarkoituksena on kipaista kaupasta vielä toivetuliaiset, jotka ovat mielestäni melko odottamattomia. Ei pyytänyt suomalaisperhe salmiakkia tai ruisleipää, vaan hammastahnaa ja xylitol-pastilleja. Mukanani vien myös 40 kg heidän muuttokuormaa. Kaikki ei mahtunut heidän mukaansa elokuun alussa, joten tarjouduin ne tuomaan tullessani. Täytyy vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin.

Nyt lähden ostoksille. Tältä näyttää lomasää.



sunnuntai 24. elokuuta 2014

Valoa tunnelin päässä.


Blogissa on vaihteeksi vallinnut pitkä hiljaiselo. Olen aina ollut kova tekemään töitä, mutta tänä vuonna tahti kiihtyi kiihtymistään, kunnes tuli seinä vastaan - paloin loppuun. Kielsin totuuden itseltäni pitkään, uskottelin jaksavani vielä vähän ja kohta helpottaa. Lähimmäiseni varoittelivat jo pitkään tilanteesta, mutta en suostunut uskomaan. Olen ollut poissa työstä kesäkuun alkupuolelta lähtien keräten voimia. Vasta nyt alan olla takaisin oma energinen itseni. Nyt haasteena onkin oppia tuntemaan omat rajansa ja pitämään järki kädessä.

Loppuunpalaminen ajoi minut ajattelemaan elämääni uudella tavalla ja koin, että on tehtävä suuria muutoksia. Työnarkomaanina en osannut hellittää otetta hetkeksikään ja istuinkin usein yömyöhään läppäri sylissä töitä tehden. Ensimmäisenä aamulla tarkastin sähköpostit kännykästä, samoin viimeisenä illalla. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Päätin, että tilalle on löydyttävä ihan jotain muuta, koska en tässä tilanteessa uskonut itse kykeneväni rajaamaan rakastamaani työhön käytettyä aikaa.

Jonkin aikaa asiaa mietittyäni minulle valkeni muutama kriteeri:
1) työn täytyy olla sellainen, jota ei voi tuoda kotiin
2) työllä pitää olla selkeät työajat
3) itseni tuntien, työn pitää olla sellainen, josta olen kiinnostunut.

Mietin asiaa muutaman pöivän aivan sairasloman alkuviikkoina, yhtäkkiä mieleeni nousi nuoruusvuosien haaveammatti, lentoemäntä. Aluksi tämä ajatus hämmästytti itseänikin, mutta hetken asiaa tuumittuani aloin kiinnostua ajatuksesta ja aloin etsiä tietoa käynnissä olevista rekrytoinneista. Airprolla haku oli juuri käynnistetty ja päätin laittaa hakemuksen. Yrittänyttä ei laiteta. Jo parin päivän kukuttua sain kutsun haastatteluun. Ja kesäkuun loppuun mennessä sain kuulla tulleeni valituksi myös toiselle kierrokselle heinäkuun lopulla pidettäviin Tuifly Germanyn haastatteluihin. Jo seuraavana päivänä sain kuulla tulleeni valituksi 9.8. alkavalle cabin crew -kurssille.

Niinpä olen nyt siis irtisanoutunut tehtävästäni markkinointialalla suuren autotaloketjun johtoryhmästä ja aion ottaa suunnan aivan uudella alalla. Tavoitteena on saada tasapaino elämään. En vielä tiedä, miten hyvin muutos sopii minulle, mutta olen järjettömän iloinen tästä tilaisuudesta. Aika näyttää, mitä nämä valinnat tuovat tullessaan. Tiedän, että lentoemännän työssä on omat raskaat puolensa, mutta uskon niiden olevan hyvin erilaisia niihin paineisiin nähden, joita olen aiemmin kantanut. Taivaan isältä rukoilen viisautta ja voimia joka päivä.