tiistai 16. syyskuuta 2014

Työasuissa on mistä valita.

Tänään meillä oli tulevien työasujen sovitus ja olihan siinä urakkaa soviteltavaksi. Tilat olivat sen verran ahtaat, että kuvia en saanut vielä otettua, mutta firman promokuvista näkee, millaisista vaatteista on kyse. Asukokonaisuuteen kuuluu todella monta eri osaa, joista saa hyvin yhdisteltyä mieleisensä asukokonaisuuden.

Tällainen setti on tulossa:
1 ulkotakki irroitettavalla sisävuorella
1 jakku
2 mekkoa
2 hametta
1 housut
2 liiviä
1 slipover
3 neuletakkia
5 kauluspaitaa
2 vyötä
1 hansikkaat
2 huivia + 1 talvikaulaliina
1 käsilaukku

Valittavana oli vielä pooloneule, jonka jätin tilaamatta, kun ei tuntunut itselleni mieluiselta ja jäisi varmasti pitämättä. Housuja, hameita ja mekkoja sai valita yhteensä 5 kappaletta ja valitsin itselleni uskoakseni käytön kannalta mieluisimmalla jakaumalla.

Aiemmin kirjoitin kenkävalinnoista ja kävinkin tänään hakemassa ekat työkengät. Eccon kengät ei matalalla kannalla olleetkaan minulle sopivat, 40 oli liian pieni ja 41 hölskyi. Päädyin siis ostamaan nämä Gaborin 4,5 cm koroilla varustetut avokkaat. Talvisaappaat ovat vielä hakusessa. Aika suuri haaste, kun kengissä ei saa olla koristeita.


Nämä Gaborin avokkaat palvelevat kohta ilmoissa.


Tässä mallistokuva tulevista työasuista.




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Työpäivä jalkojen päällä korkokengissä - oikeanlaiset jalkineet pelastaa päivän.

Olen jo valmiiksi miettinyt muutamia vahtoehtoja työjalkineiksi, vaikka kaikkia uniformun vaatimuksia mulla ei vielä olekaan tiedossa. Pitkä työpäivä jalkojen päällä voi olla aika rankka, mutta hyvät jalkineet on yksi tärkeä lähtökohta, joka helpottaa asiaa. Markkinointialalla tuli usein tehtyä messuviikonloppuina10 h päivässä ja yksi tärkeä seikka oli kenkien vaihtaminen työpäivän aikana, se auttoi jalkoja jaksamaan paremmin. Vaikka kaikissa kengissä oli korko, pieni muutos jalan asennossa auttoi asiaa.

Löysin pari vuotta sitten Eccon jalkineet, joita olin aina pitänyt hieman mummokenkinä. Olen vuosikausia käyttänyt pääsääntöisesti korkeakorkoisia kenkiä, mutta useimmiten sen suuremmalti kiinnittämättä huomiota käyttömukavuuteen. Tuolloin päätin kuitenkin pari asiaa: 1) en osta enää muuta kuin nahkakenkiä 2) en osta halpis rönttösiä. Silloin ekan kerran avasin silmäni Eccon uudelle muotoilulle.


Nämä viime talvena ostamani nilkkurit tuo korkeat korot uudelle tasolle. Muotoilu on naisellinen ja erittäin käyttökelpoinen sekä housujen että hameen/mekon kanssa. Tämän Sculpture-lestin erinomaisuus on vailla vertaa. Onneksi tällä lestillä tehdään useita eri malleja. Sculpture-sarjan kengissä on kävelyn aiheuttamaa iskua vaimentava pohjarakenne. Se vähentää huomattavasti jalkoihin kohdistuvaa rasitusta.


Niinpä ostin seuraavaksi nämä avokkaat Sculpture 75 -mallissa.


Lentokoneessa työskentelyä varten olen ajatellut hankkia  nämä Sculture 45 -malliset jalkineet, joissa korko on matalampi, mutta sama kävelyä vaimentava ominaisuus, kuin muissakin. Uskoisin, että näillä jalat jaksaa vieläkin paremmin.


Talveksi olen ajatellut nilkkureiden lisäksi hankkivani nämä saapikkaat, joilla on hyvä liikkua kentälle uniformussa työvuoroon.

Mitä mieltä olette jalkineista? Värin on tosiaan oltava musta työasun kanssa käytettäessä, mutta muutoin näitä malleja on saatavilla myös muissa upeissa syksyn väreissä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sukellus lyhenteiden luvattuun maahan.

Ilmailuala on lyhenteiden luvattu maa, sen on jo parin päivän jälkeen saanut todella huomata. Jokaiseen tehtävään on ennalta määritelty prosessi ja kaikille prosesseille on omat nimityksensä lyhenteineen ja prosessien vaiheissa lyhenteitä pulpahtaa esiin kymmenittäin lisää. Ne on selkeitä ja järkeenkäypiä ja helpottavat arkea, kun ne on sisäistetty.

Työtahti opiskelupäivissä on hurja ja illallakin saa jatkaa päivän oppeja kerraten. Jokaisen aiheen jälkeen on heti perään tentti (1-2/viikko). Mehut tämä vie jo näin alussa, mutta kivaa on, kun kouluttajat ovat taitavia ja asiastaan innostuneita.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Hei me lennetään kohta!

Tänään alkoi lentoemäntäkoulutuksen 6,5 viikkoa kestävä tiukka putki. Ensimmäisen viikon opettajat ovat ruotsalaisia kollegoja, joilla kokemusta on vuosikymmenien ajalta. Uskoisin, että ilmailualalla on koettu monenlaisia muutoksia tuona aikana. Merkittävintä oli huomata, että edelleen vuosikymmenien jälkeenkin he ovat aivan yhtä innoissaan ammatistaan, kuin me opiskelijatkin.

Koulutus on englanniksi ja vaikka kielen kanssa muuten ei olekaan itselläni suurempia haasteita, tuli alan terminologiassa yleisesti käytettäviä lyhenteitä jo ekana päivänä kymmeniä ja varmasti kurssin aikana määrä vielä moninkertaistuu. Ekassa päivässä oli ihan mielettömän hyvä fiilis ja kurssikaverit oli ihan huipputyyppejä. Näiden leidien kanssa sitä tullaan myös työskentelemään jatkossa, joten tosi hieno homma huomata jo nyt, että ryhmässä on hyvä henki ja homma toimii.

Just love it.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Löytöjä Design marketista.

Päätin lähteä katsastamaan tänään Design Marketin tarjonnan Kaapelitehtaalle eikä kyllä tarvinnut pettyä. Väkeä oli paikalla tungokseksi asti, mutta minua se ei haitannut, kun keskittyi vaan omiin touhuihin.



Löysin olohuoneeseen tämän Havuun pöydän harmaana, josta laitan lisää kuvia, kun toimitus tulee kotiin. Tutustu Havuun tuotteisiin ja toteutuksiin tästä.


Tämä ihana Lillen Malin-toppi löytyi ihan sattumalta ja ihastuin siihen niin kovasti, että mukaan lähti, vaikka en vaatteita sinne ensisijaisesti lähtenytkään hakemaan. Samalla mallilla on toteutettu myös Melissa-mekko ja minulla oli vaikeus valita näiden välillä, mutta päädyin tällä kertaa valitsemaan topin. Lillen kokoelmaan pääset tutustuman tästä.


Pahoittelen kännykkäkuvien heikkoa laatua.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Repsahduksiin lääkettä ruokapäiväkirjasta.

Itselläni on paha tapa repsahtaa terveellisestä ruokavaliosta flunssan, loman, illanvieton tai muun poikkeavan tilanteen vuoksi. Parasta olisi palata ruotuun heti, mutta itsellä on tapana lannistua repsahduksen jälkeen ja ryhtiliike jää tekemättä. Tämä onkin aiheuttanut painon kanssa jojoilua melkolailla. Nyt olen jälleen päättänyt tehdä ruokaremontin ja toiveena olisi löytää ruokavalio, jonka kanssa voisin elää lopun elämää sopivan terveellisesti, mutta silti sallia pieniä herkkuhetkiä ilman totaalista repsahdusta.

Tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion apuna on ainakin aluksi hyvä käyttää ruokapäiväkirjaa ja itselleni oiva sellainen on löytynyt kiloklubi.fi -sivustolta. Sivustolle saat luotua oman profiilin, johon tallennat tämänhetkiset tietosi ja tavoitteesi. Profiiliisi tallennat päivän ruokailut ja liikuntatiedot. Se laskee automaattisesti käytetyt kalorit käytetyistä ruoka-aineista ja ilmoittaa päivän energiatarpeesi ja samalla antaa ohjeita oikeaan ruuokavalioon. Historiatiedot tallentuvat profiiliin ja edistymisen seuranta on jopa koukuttavaa. Suosittelen.


perjantai 5. syyskuuta 2014

Miten ikävästä tehtävästä saadaan miellyttävä tai edes siedettävä?

Rakastan siistiä kotia, vihaan siivouspäiviä - hankala yhtälö. Meillä on aika iso koti noin 180 m2 kolmessa kerroksessa. Elämisen kannalta oikein toimiva koti, mutta ai että siivouspäivänä miettii, riittäisikö muutama neliö vähemmän. Löydän usein siivouspäivinä itsestäni ärripurrin ja hermostun ihan typeristä asioista välttelen myös usein sitä operaation aloittamista. Varmaan aika tuttu juttu monelle. Huomattavasti siedettävämpi tästä kurjasta toimenpiteestä tulee, kun laitan päälle lempimusiikkiani ja annan sen pauhata stereot täysillä samalla kun siivoilen. Huomaan usein, että se aloittaminen oli kaikkein tuskallisin vaihe, kun draivin saa päälle, loppu menee omalla painollaan. Ja ah sitä ihanaa tunnetta kun koti on siivottu, voi istahtaa vaikka sohvalle lukemaan ja rauhoittua nauttimaan ihanan siististä kodista vaikkapa kynttilänvalossa.

Onko teillä muita hyviä keinoja vähemmän kivojen asioiden muuttamisesta hieman miellyttävämmiksi?


Elämää et voi suunnitella valmiiksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää olla tavoitteita, joita kohden pyrkiä. Itselleni tavoitteet ovat mahdollistaneet monen unelman toteutumisen. Elämää ei kuitenkaan voi suunnitella valmiiksi, sillä emme tiedä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa. Silti ei ole syytä pelätä pahinta vaan toivoa parasta. Näihin ajatuksiin minut on saatellut tällä viikolla kolme eri elämänkohtaloa, joista kerron lyhyesti.


Omassa elämässäni on ollut takana aika rankka kesä työuupumuksesta johtuen, siitä olenkin jo kirjoittanut aiemmin tässä blogissa. Nyt olen kuitenkin hyvää vauhtia toipumassa ja suuntaan kohti uutta ammattia ja elämä todellakin on toivoa täynnä. Viimeisen viikon vapaaherrattarena aioin käyttää kivoihin pikku projekteihin täällä kotona, jotka ovat odottaneet parempaa aikaa. Yhden näistä pikkuproggiksista sainkin tehtyä. Tiistaina mieheni loukkasi selkänsä töissä ja aika moni lyhyentähtäimen suunnitelma meni uusiksi. Löysin itseni taksikuskin, omaishoitajan ja kokin roolista, miehen liikuntakyky kun on kovasti heikentynyt. Myös viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi. Tärkeintä tässä tilanteessa on saada mies kuntoon ja omat pikkuprojektit saivat odottaa toista hetkeä. En usko, että suunnitelmani valuvat kokonaan hukkaan ja vielä niille löytyy aikaa.

Toinen tarina on nuoren ystäväni. Tuo vajaa kolmekymppinen nainen on suunnitellut elämää pitkälle etukäteen. Kaikki on aikataulutettu valmiiksi: koulutus, asunnonosto, naimisiinmeno, vauvan hankinta jne. Hänen suunnitelmiaan kuunnellessa tulee itselle välillä hirveä olo, kun ajatuksiin hiipi pelko, mitä jos kaikki ei menekään niin kuin olet suunnitellut. En haluaisi ajatella näin ja toki häntä kannustan elämässä eteenpäin omien tavoitteidensa kanssa, mutta jotenkin "kaikki mulle heti" -asenne on vähän pelottava. Toivotaan parasta. Olen kuitenkin seurannut hyvin läheltä tilanteita, kun kaikki ei menekään niin, kun raskaus toisensa jälkeen menee kesken, kun ei tule raskaaksi ollenkaan tai kun se vuosisadan rakkaustarina särkyy.

Kolmas tarina kertoo pariskunnasta, joka on tehnyt sen kaiken. Lapset, talonrakennus, työura, kaikki niinkuin on suunniteltu etukäteen. Kiireinen elämä välillä hammasta purren, jotta sitten eläkkeellä voi matkustaa ja nauttia yhteisestä elämästä. Puolitoistavuotta sitten vaimo sairastui syöpään ja tällä viikolla todettiin että raskaita hoitoja ei kannata enää jatkaa, sairaus ei ole enää parannettavissa.

Näiden tarinoiden kautta haluan muistuttaa tässä ja nyt elämisen merkityksestä. Meillä täytyy olla unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita, mutta ei saa unohtaa nauttia elämästä juuri nyt. Jokainen hetki kanssa rakkaiden on merkityksellinen. Rakenna huomista, mutta älä unohda nauttia nyt.


torstai 4. syyskuuta 2014

Nyt alkoi pänttääminen uuteen ammattiin.

Cabin crew -koulutus alkaa varsinaisesti maanantaina ja olen todella innoissani. Tällä viikolla saatiin jo kurssiaikataulut ja melko tiukkaa tahtia näyttää olevan. Tehtävämme oli myös toimittaa etukäteen mitat työasua varten ja aloittaa ammattisanaston pänttäys. Ammattisanastossa on paljon ennestään tuttuja tai hyvin loogisia termejä. Muutamia melko hupaisiakin termejä mukana, kuten DEAD-HEAD-CREW. Suurin haaste on mielestäni lentokenttälyhenteiden opettelu, niitä kun on aika paljon eikä kaikki lyhenteet ole pääteltävissä kaupunkien englanninkielisistä nimistä. Intoa puhkuen uutta oppimaan!




tiistai 2. syyskuuta 2014

Rästityöt pois päiväjärjestyksestä viimeisellä lomaviikolla.

Mulla on ollut monta hommaa odottamassa "sitten joskus kun on aikaa" -hetkeä. Lupasin toukokuussa hoitavani tämän kesän aikana yläkerran parvekkeen lautojen käsittelyn. Mieheni hoiti toukokuussa alakerran terassin ja pation osuuden ja mun hommat jäi odottamaan. Eilen pesin terassin valmiiksi ja tänään sain hoidettua itse sutimisen. Kyllähän siitä ihan kelvollista jälkeä syntyi. Tuohan on loppupeleissä aika nopeaa hommaa, mutta se ryhtyminen on suurin haaste. Kaipa tämä vielä luetaan tämän suven hommiksi vaikka syyskuun puolelle livahtikin. Tuntuu silti hyvältä saada listalta pois edes yksi juttu, monta jää vielä jäljelle.





maanantai 1. syyskuuta 2014

Aurinkoa Juan Les Pinsin, Nizzan ja Monacon maisemissa.

Toiseksiviimeinen lomaviikko sujui nautinnollisissa merkeissä Ranskan Rivieralla Juan Les Pinsin, Nizzan ja Monacon maisemia ihastellen. Toki hieman shoppailua ja auringonottoa mahtui mukaan myös, mutta pääpaino oli maisemien ihastelussa.

Katukuvassa itselläni pisti silmään alusvaateliikkeiden runsas määrä. Ehkä se tuntuu siltä vain suomalaiselle Sloggi-tarjontaan tottuneelle ja ihania alusvaateliikkeitä Suomeen lisää kaipaavalle. Materiaalit sekä yöasuissa että alusvaatteissa oli todella miellyttäviä eikä hinnatkaan olleet päätähuimaavia. Pakkohan sitä oli muutamat ihanat yöasut kotiuttaa ja lisääkin olisin halunnut, mutta koska merkkien kestävyys ei ollut tiedossa, päätin jättää osan seuraavaan kertaan, mikäli nämä käytössä hyväksi havaitaan.


Nizzan upea ranta.


Antibesin vanhan kaupungin niemi.


Monte Carlon satama.


Monte Carlo.


Kalakauppa Juan Les Pinsissä.


Hedelmä- javihanneskauppa Juan Les Pinsissä.


Juan Les Pinsin ranta.


Monacon tiivistä rakennustyyliä.