Kunnon sukellus lentoemon arkeen Kanarialla.
Maanantaina koitti eka varsinainen työpäivä lennolla. Herätys 4:00, tosin heräsin automaattisesti 3:58 jo ennen kellon vaatimusta, suihkuun ja aamutoimet. Hiukset kiinni, uniformu päälle, aamupala nassuun ja menoksi. Bussilla 5:30 kentälle, 6:00 crewroomissa tarpeellisien asiakirjojen keräilyä kollegojen kanssa ja valmistautuminen 6:30 alkavaan briiffaukseen. 6:30 saksalainen miehistö saapuu = kapteeni, perämies ja purseri, briefing alkaa.
Välittömästi rento tunnelma, käydään läpi esittelyt ja vähän small talkia ja sitten päivän aiheisiin: matkustajamäärät, onko joitain erityisiä huomioitavia asioita, turvallisuusnäkökohdat, positiot ja palvelun kulku. 6:40 ohjaamon briiffi: lentosää, -aika ja turvallisuusasiat. Siirtyminen turvatarkastuksen läpi koneelle, lähtövalmistelut, checkit ja matkustajien boardaus. Lähtö 8:00
Ilmassa tahti on kiireinen matkustamon puolella, vaikka matkustajat ovatkin rentoja ja hyväntuulisia. Juomatarjoilu, ruokatarjoilu, roskien keräys, tax free -myynti, lisää juomatarjoilua, ennakkotilauksen keräys, hups laskeutumiseen on puolituntia aikaa, oma breikki pitämättä, tässä vaiheessa töitä tehty seitsemän tuntia sisältäen lentoaika viisi ja puoli tuntia. Ehdimme syödä juuri ennen laskeutumisvalmisteluiden alkua ja sitten olemmekin jo Arrecifessä Lanzarotella kuuden tunnin lennon jälkeen. Matkustajat poistuvat koneesta ja suoritamme miehistön vaihdon. Tutut suomalaiset kollegat ottavat koneen haltuun ja me suuntaamme eteenpäin.
Luvassa on vielä 50 minuuttia kestävä jatkolento Teneriffalle, josta seuraavana päivänä paluu lomalta palaavien suomalaisten kanssa. Huomaan Teneriffalla, että puhelimeni ei käynnisty, yritän ladata sen, mutta puhelin pysyy mykkänä. Outo tunne olla maailman tavoittamattomissa, onneksi miehistöpuhelimella saan laitettua viestin kotiin miehelleni, tieto että on jokin keino saada yhteys on aika helpottava.
Teneriffalla miehistöhotelli on todellinen helmi. Jardin Tropical on todella korkeatasoinen hotelli ja kaikki toimii moitteettomasti. Kuvat lainattu hotellin esittelysivuilta, koska olin jättänyt kuvaamisen kännykän varaan, ei onnistunut.
Illalla käymme syömässä ulkona kollegojen kanssa, mutta sänky kutsuu aikaista lintua jo yhdeksän aikoihin, joten lyhyeksi jää tutustuminen paikan päällä. Aamulla onkin aikaa käydä lenkillä, uimassa ja ottaa vähän aurinkoakin ennen siirtymistä paluulennolle. Sama suomalainen miehistö kuin edellisenä päivänä, mutta uusi saksalainen miehistö. Purseri onkin tuttu kurssin turvallisuus osiosta ja oli todella mukava vaihtaa kuulumisia. Kapteenin ja perämiehen tapaan ensimmäisen kerran. Jälleen mukava porukka koossa. Briiffauksen hoidamme matkalla kentälle.
Paluulento on hieman lungimpi okuin menolento, mutta kyllä siinäkin töitä riittää. Ehdimme kuitenkin syödä itsekin jo noin lennon puolivälissä, mikä sekin noin kuusi tuntia aamupalan jälkeen. Kotiin päästyä jaloissa tuntuu ja väsymys voittaa nälän. Kahden työpäivän jälkeen paino on pudonnut kaksi kiloa 😃
Välittömästi rento tunnelma, käydään läpi esittelyt ja vähän small talkia ja sitten päivän aiheisiin: matkustajamäärät, onko joitain erityisiä huomioitavia asioita, turvallisuusnäkökohdat, positiot ja palvelun kulku. 6:40 ohjaamon briiffi: lentosää, -aika ja turvallisuusasiat. Siirtyminen turvatarkastuksen läpi koneelle, lähtövalmistelut, checkit ja matkustajien boardaus. Lähtö 8:00
Ilmassa tahti on kiireinen matkustamon puolella, vaikka matkustajat ovatkin rentoja ja hyväntuulisia. Juomatarjoilu, ruokatarjoilu, roskien keräys, tax free -myynti, lisää juomatarjoilua, ennakkotilauksen keräys, hups laskeutumiseen on puolituntia aikaa, oma breikki pitämättä, tässä vaiheessa töitä tehty seitsemän tuntia sisältäen lentoaika viisi ja puoli tuntia. Ehdimme syödä juuri ennen laskeutumisvalmisteluiden alkua ja sitten olemmekin jo Arrecifessä Lanzarotella kuuden tunnin lennon jälkeen. Matkustajat poistuvat koneesta ja suoritamme miehistön vaihdon. Tutut suomalaiset kollegat ottavat koneen haltuun ja me suuntaamme eteenpäin.
Luvassa on vielä 50 minuuttia kestävä jatkolento Teneriffalle, josta seuraavana päivänä paluu lomalta palaavien suomalaisten kanssa. Huomaan Teneriffalla, että puhelimeni ei käynnisty, yritän ladata sen, mutta puhelin pysyy mykkänä. Outo tunne olla maailman tavoittamattomissa, onneksi miehistöpuhelimella saan laitettua viestin kotiin miehelleni, tieto että on jokin keino saada yhteys on aika helpottava.
Teneriffalla miehistöhotelli on todellinen helmi. Jardin Tropical on todella korkeatasoinen hotelli ja kaikki toimii moitteettomasti. Kuvat lainattu hotellin esittelysivuilta, koska olin jättänyt kuvaamisen kännykän varaan, ei onnistunut.
Illalla käymme syömässä ulkona kollegojen kanssa, mutta sänky kutsuu aikaista lintua jo yhdeksän aikoihin, joten lyhyeksi jää tutustuminen paikan päällä. Aamulla onkin aikaa käydä lenkillä, uimassa ja ottaa vähän aurinkoakin ennen siirtymistä paluulennolle. Sama suomalainen miehistö kuin edellisenä päivänä, mutta uusi saksalainen miehistö. Purseri onkin tuttu kurssin turvallisuus osiosta ja oli todella mukava vaihtaa kuulumisia. Kapteenin ja perämiehen tapaan ensimmäisen kerran. Jälleen mukava porukka koossa. Briiffauksen hoidamme matkalla kentälle.
Paluulento on hieman lungimpi okuin menolento, mutta kyllä siinäkin töitä riittää. Ehdimme kuitenkin syödä itsekin jo noin lennon puolivälissä, mikä sekin noin kuusi tuntia aamupalan jälkeen. Kotiin päästyä jaloissa tuntuu ja väsymys voittaa nälän. Kahden työpäivän jälkeen paino on pudonnut kaksi kiloa 😃
Kommentit
Lähetä kommentti